Kilta järjesti jo toiset iltamat Siivikkalan majalla torstaina 25.8.2016. Sää suosi tapahtumaamme ja innosti lukuisan joukon saapumaan paikalle.

Tapahtuman aluksi Logistiikkalaitoksen esikuntapäällikkö eversti Hirvonen kertoi sanoin ja kuvin Laitoksen nykytilasta. Kiitos hänelle mielenkiintoisesta luennosta.

Seuraavaksi kiltalaiset suunnistivat tietovisarasteille. Ne oli aseteltu majan ympärille, joten pieni saunalenkki tuli suoritettua saman tein.

Ensimmäinen rasti löytyi tykin päältä.

Visaista kuulemma on

Ja sitten syötiin. Tarjolla oli tuttuun tapaan monenmoista ruokaa ja ruokajuomaa. Iltapalan jälkeen julistettiin tietokisavoittajat. Saman tuloksen sai kuusi henkilöä, joista onnetar Pipsa Koivunen poimi kolme voittajaa. Kaikki muutkin saivat lohdutuspalkinnon.

Voittajien on helppo hymyillä. Vasemmalta Leo Ukkonen, Tuija Saari ja Raimo Kaipiainen.

Ja sitten me saunottiin ja uitiin ja saunottiin… Illan viimeinen ohjelmanumero oli totta kai tanssit. Vauhdista vastasi jälleen laitoksen oma orkesteri Säde Kehä & Halogeeni. Soitto ja laulu sujuivat kuin ammattilaisilta.

Ilta päättyi tanssin pyörteisiin

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Tutustuimme historialliseen Laukon kartanoon 28. toukokuuta 2016 rouva Leena Lagerstamin johdolla. Hän kertoi kartanon historian ja esitteli talon taidekoelmat innostuneelle ryhmällemme.

Laukon maita on viljelty ainakin 1500 vuotta. Kurkien suku on asunut paikalla 1200-luvulta vuoteen 1817. Kuulu Klaus Kurki, vaimonsa Elinan surmaaja, rakensi mäelle ensimmäisen kivilinnan 1400-luvulla. Tämä kartano seisoi paikallaan 1700-luvun alun tulipaloon saakka. Laajimmillaan tila oli 1600-luvun alussa Jöns Kurjen aikana. Silloin tilan pinta-ala oli 37.000 hehtaaria.

Elias Lönnrot asusti Laukossa aluksi kotiopettajana ja sittemmin vieraana. Siellä hän julkaisi Elinan balladin vuonna 1840 ja viimeisteli Kalevalan vuonna 1849. Kuvassa hänen kanteleensa.

Juhani ja Leena Lagerstam ostivat Laukon Haarlan suvulta vuonna 1968. Aluksi kartanossa kasvatettiin pihvikarjaa. Sitten tulivat ratsuhevoset ja ravurit. Hevostaloudesta kulttuurimatkailuun Laukon kartanossa siirryttiin vuonna 2013, kun kartanon omistus siirtyi Liisa Lagerstamille ja hänen miehelleen Jouni Minkkiselle. Yleisölle kartano avataan 1.6.2016. Historian lisäksi siellä voi nauttia lukuisista kesätapahtumista konsertteineen.

Rymämme vuonna 1931 rakennetun kartanorakennuksen portailla

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja Minna Hiltunen

Suuri joukko kiltalaisia tutustui 6.4.2016 kahteen Vapriikin näyttelyyn: Jääkauden jättiläiset ja Hurriganes.

Jääkauden jättiläiset-nayttely esitteli kymmenien tuhansien vuosien takaa luolataidetta, taide-esineitä, metsästystä sekä muinaisia petoja ja nisäkkäitä aidonkokoisina mallinnoksina. Autenttiset työkalut ja korut ovat lainassa Pietarin etnografisesta ja antropologisesta museosta. Eläinten rekonstruktiot ovat Italiasta.

Ihannenainen yli 20.000 vuoden takaa

Suurelle yleisölle mielenkiintoisimmat näyttelyesineet lienevät villamammutit. Niiden arvellaan laiduntaneen ensin Afrikassa ja vaeltaneen sieltä ilmaton muutosten myötä jään reunoja seuraten. Viimeisen mammuttiaron voidaan sanoa kattaneen nykyisen havumetsävyöhykkeen. Viimeisin villamammuttien kukoistuskausi oli 30.000-15.000 vuotta sitten. Myös Suomesta on löydettu niiden luita kymmeneltä eri paikkakunnalta.

Urosmammutti painoi kuusi tonnia. Sen korkeus oli reilut kolme metriä ja elinikä 55-70 vuotta

Mammuttien arvellaan kadonneen Euroopasta noin 14.000 vuotta sitten. Mutta vasta 4000 vuotta kuoli viimeinen vaillamammutti nykyisellä Wrangelin saarella Pohjois-Venäjällä.

Miksi villamammutit ja muut suuret nisäkkäät kuten villasarvikuono, peura ja biisoni sekä suuret pedot sitten katosivat? Syy on ilmaston äkillinen lämpeäminen. Näille villaisille eläimille ei suinkaan tullut hiki vaan niiden aroruohikot metsittyivät ja sen mukana ruohonsyöjien ruokavarastot katosivat. Ja kun ei ollut saalista niin myös jääkauden saalistajat katosivat – paitsi ihminen. Vain alkuhärkä piti pintansa 1600-luvulle, jolloin se metsästettiin sukupuuttoon.

Hurriganes-näyttelyssä esiteltiin yhtyeen tuotantoa, levyn kansia ja vaatetusta.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Marja Salovaara ja Anne Lahtinen

Kilta suuntasi syysretkensä 3.10.2015 Mänttään ja sen taidemuseoihin. Ensimmäinen kohteemme oli Valkoinen talo eli Serlachius-konsernin pääkonttori vuosina 1934-1987. Nyttemiin talossa on esillä useampi näyttely.

Valkoisen talo aula Lennart Segerstrålen freskoineen

Katsoimme mainion lyhytkuvan Mäntän ja Serlachiusten historiasta; mikä on pitkälti aivan sama asia.. Talon päänäyttely on kauppaneuvos Gustaf Adolf Serlachiuksen tarina Paperiperkele, dramatisoitu ja äänitetty museopolku yläkerran huoneissa.

Apteekkarin kauppahuoneessa opimme miten pillereitä pyöritetään

Tj. G. Serlachiuksen työheeneessa on loimukoivusta yhtiön Kolhon tehtaalla tehty kalusto, jota koristaa Hannes Autereen kaiverrukset.

Mänttä vuonna 1873. Tästä G.A. Serlachius loi vastusten ja tulipalojen jälkeen suvun imperiumin ja Mäntän kaupungin.

Toinen kohteemme oli Taidemuseo Gösta ja Göstan Paviljonki, joka on uusi rakennus Joenniemen kartanon vieressä. Siellä oli edellisenä päivänä avattu Anselm Kieferin näyttely, joka koostuu 30 mesenaatti Hans Grothen omistamasta taulusta. Nyt saimme nähdä jotain suuremmoista niin kooltaan kuin anniltaan.

Anselm Kieferin teokset pohjautuvat symbolismiin, joka kohoaa saksalaisesta historiasta. Teosten päämateriaali on lyijy; painavin teos painaa 10 tonnia. Paksut akryylikerrokset, kipsi ja risut luovat teoksiin ainutlaatuista syvyyttä.

Kiefer, kiltalaiset ja Baabelin torni

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Lähdimme keskiviikkona 26.8. kohti Parolaa ja Panssarimuseota. Ennen museokierrosta vahvistimme itseämme oivallisella lounaalla varuskuntaravintola Rubenissa. Panssarimuseossa osaavana oppaanamme toimi Ari Laamanen, joka kertoi yksityiskohtaisesti museosta ja sen kokoelmista.

Parolan Panssarimuseo avattiin 18.6.1961. Vuosittain siellä käy yli 30.000 kävijää, joista suuri osa tulee ulkomailta. Tänä päivänä kokoelmiin kuuluu yli 50 vaunua ja noin 30 panssarintorjunta-asetta. Joukossa on erittäin kattava kokoelma venäläisiä panssarivaunuja, joista osa on maailmanharvinaisuuksia.

Suomen armeijan ensimmäinen panssarivaunu Renault F.T. Modele 1917

Museossa on näyttelyesineitä vuodesta 1917 aina tähän päivään asti. Uusin tulokas on vieläkin käytössä oleva Leopard 2 A 4. Maailmanharvinaisuuksia ovat Vickers MkVI -tankettti ja panssariauto BA10. Näitä on tallella vain Parolassa olevat kappaleet.

Hurjan näköinen panssariautoa BA20

Hallissa numero 2 on uudempaa kalustoa

Näyttelyesineiden suojana on kaksi hallia. Mutta merkittävä osa harvinaisuuksista on vieläkin sään armoilla. Saadakseen lisää hallitilaa Panssarimuseo myy pronssisia ja hopeisia reliefejä ja ottaa vastaan lahjoituksia.

Miehiä kiinnosti miltä tuntuu istua panssarivaunun sisällä

Ulkosalla on paljon toisen maailmansodan aikaista kalustoa mm tämä panssarijuna

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja Ari Laamanen

Kiltamme pääsi tutustumaan Ilmatorjuntaharjoitus 1/15 leirille Lohtajalle raikkaana lauantaina 23.5.

Isäntämme majuri Jari Mäkelä oli koonnut kattavan päiväohjelman. Hän tutustutti meidät eri ITO-järjestelmiin, lennokkikalustoon ja merivoimien tehtäviin niin selkeästi että jopa naispuoliset vierailijat saivat hyvän käsityksen harjoituksesta.

Aselajina ilmatorjunnan katsotaan syntyneen vuonna 1925, jolloin aselajin koulutusyksikkö aloitti toimintansa Suomenlinnassa. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin siellä pari vuotta myöhemmin.

Maalilennokki Banshee

Lohtajan Vattajanniemen ampuma- ja harjoitusalue perustettiin vuonna 1952. Se on maavoimien kehittämä ampuma- ja harjoitusalue, jonka pääkäyttäjä on ilmatorjunta-aselaj. Nykyään ilmatorjuntaharjoituksia on kaksi vuodessa. Ne ovat JOINT-harjoituksia eli mukana on sekä maa-, ilma- että merivoimat. Maastopukuisia harjoituksissa on noin 1500.

Crotale

Lohtajan lentohiekka-alueet ovat osa Suomen viiden miljoonan hehtaarin Natura-aluetta. Hyvässä sovussa sinne mahtuvat kuitenkin sekä suojellut perhoset että Crotale.

Onneksi sade sitoi sopivasti lentohiekkaa

Niin mikä mammutin luu. Lohtajalta on löydetty yli 24.000 vuotta sitten eläneen mammutin reisiluu. Lisää luita emme tällä matkalla löytäneet.

Taksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja ylil Jari Boman

Tiedätkö mitä on stegonografia? Entä kryptografia? Tiesitkö, että Viru-hotellissa oli kuuntelevia kastikekulhoja? Jos et niin suuntaa Vakoilumuseoon.

Kiltalaiset tutustuivat Tampereen Vakoilumuseoon 25.3.2015

Museo on alansa ensimmäinen julkisesti avoinna oleva kansainvälistä vakoilua käsittelevä erikoismuseo maailmassa. Se perustettiin vuonna 1998. Perusnäyttely on keskittynyt tarkastelemaan vakoilua yksittäisten vakoojien sekä heidän käyttämiensä menetelmien ja välineiden kautta.

Vakoilumuseossa voi myös suorittaa leikkimielisen agenttitestin. Osallistuja saa muistoksi suosituskirjan kykyjään vastaavan organisaation palvelukseen. Se voi olla vaikka Mossad CIA tai Supo.

Näyttelypäällikkö Pirkka Turja esitteli meille vakoilun keinoja ja salailun moninaisia muotoja

Saimme oppia miten kirjoittaa keitetyn kananmunan kuoreen niin, että kirjoitus näkyy vasta kuoritun munan valkuaisen pinnalla. Ja mitkä kaikki ainesosat sopivat näkymättömän musteen raaka-aineeksi.

Ja Lutikka on lankapuhelimeen kätketty kuuntelulaite.

Matlen kilta järjestää Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esittelyn ja illanvieton Tampereella Sarvijaakonkatu 3:ssa 5. kerroksen edustus- ja saunatiloissa keskiviikkona 22.4. Kokoontuminen kello 14.50 B-portaan edessä, josta on opastus 5. kerrokseen.

Ohjelma alkaa klo 15:00 ja jatkuu esitelmän, iltapalan, saunan ja vapaan keskustelun merkeissä kello 22:00 asti.

Tilaisuuteen kutsutaan killan jäsenien lisäksi Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen esikunnan ja järjestelmäkeskuksen henkilöstö. Ilmoittautumiset 14.4. mennessä Helena Marjamäelle, puhelin 0299 570 902 tai helena.marjamaki(at)mil.fi.

Tervetuloa

Ilmojen haltija suosi jälleen killan retkeä, joka tällä kertaa suuntautui Hämeenkyröön. Aloitimme Frantsilan Kehäkukasta, jossa emäntä Tiina Ahonen kertoi meille paikan mielenkiintoisen historian ennen todella herkullista lounasta.

Kehäkukan rakennus on alkujaan kansakoulu, joka toimi vuosina 1875-1966. Tähän koulurakennukseen Frantsilan sukutilan nuori emäntä Virpi Raipala-Cormier perusti vuonna 1987 yhdessä miehensä Jim Cormierin kanssa yrttipuodin ja ravintolan. Vuodesta 1996 Kehäkukkaa on hoitanut Tiina ja Olli Ahonen.

Nyt talossa on kahvila, talonpoikaistyyliin sisustettu kasvisravintola sekä yrtti- ja lahjatavaramyymälä. Itsehoitotuotteiden tehoaineet on valmistettu Frantsilan luomuyrttitilan yrteistä.

Kehäkukan pihapiirissä löytyy myös monia myymälöitä

Kehäkukan puutarhan mauste- ja yrttikasvit kiinnostivat ryhmäämme kovasti

Pappilanjoen risteily lähti yrttitarhan takana olevasta laiturista ja kesti tunnin. Risteilyn aikana kerrottiin joen mielenkiintoinen historia. Sitä pitkin on uitettu niin tukkeja kuin matkattu Parkanoa myöten Siuroon, josta jatkettiin junalla Tampereelle.

Pappilanjoen rannoilla riitti katsottavaa joka suuntaan.

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja Kari-Pekka

Killan linja-auto oli täynnä eri ikäisiä matkalaisia, joista suuri osa oli tullut katsomaan, missä isät taistelivat talvi- ja jatkosodan aikana. Joidenkin suku oli asunut Sortavalan tienoilla. Joku oli pienenä tyttönä joutunut lähtemään rankalle evakkotaipaleelle.

Murheen ristillä vaelsimme Lemetin motin juoksuhautojen luo

SORTAVALA
oli ensimmäinen yöpymiskohteemme. Hotelli Seurahuone Laatokan rannalla antoi vielä aavistaa, miten upea hotelli se on ennen sotia ollut.

Sortavalan alue on ollut tärkeä kauppapaikka 1100-luvulta lähtien. Sinne perustettiin1500-luvulla Serdobolin kylä. Alueet luovutettiin Ruotsille Stolbovan rauhassa vuonna 1617. Sortavalan kaupunki perustettiin Serdobolin kylän paikalle vuonna 1632.

Sortavalan keskustaa komistaa vielä jokunen Jugend-tyylinen kivitalo. Kaupunki oli yksi Suomen kulttuurikeskuksista. Siitä ajasta kertovat myös muutamat vielä pystyssä pysyneet vanhat puutalot, jotka kuiskivat kauan sitten lahonnutta kauneuttaan. Nykyinen kaupunki on hiljaisen tuntuinen.

Vanhaa kauneutta Karjalankadun varrella

VALAMO
Sortavalasta teimme retken Valamon luostariin. Saari lienee muinainen pakanallinen uhripaikka. Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen karjalaisen munkki Hermanin. Luostariksi munkkiyhdyskunta kasvoi 1100-luvulla.

Tutustuimme oppaan johdolla yhteen luostarin puutarhaan ja itse luostarialueeseen kirkkoineen.
Retkemme nuorin osanottaja 17-vuotias Akseli piti Valamoa koko matkan mieleenpainuvimpana kohteena.

PETROSKOI (Äänislinna)
Matkamme jatkui Petroskoihin. Matkan varren kylät olivat surullista katsottavaa. Vain lautasantennit vinojen kattojen alla kertoivat uskosta tulevaan.

Petroskoi on ollut asutuskeskus jo vuosisatoja ennen kuin se Pietari Suuren käskystä perustettiin vuonna 1703. Perustamisen syy oli alueen järvimalmiesiintymät. Petroskoin ensimmäiset merkittävät rakennukset olivat rautavalimo ja tykkitehdas. Kaupunki on ollut Aunuksen kuvernementin keskus vuodesta 1801.

Leninin aukio, jonka ympärillä on kaunis kokonaisuus 1700-luvulta peräisin olevia taloja

KISH
Petroskoista teimme retken Kishin luostarisaarelle. Saari on Unescon maailmanperintölistalla, eikä syyttä. Pienellä saarella on kaksi kirkkoa: Kristuksen Kirkastuksen kirkko vuodelta 1714 ja Pyhän Neitsyen Esirukouksen kirkko vuodelta 1764.Vanhempi oli nostettu terästelineille, jotta alaosan lahonneet hirret voidaan uusia. Ihastuttava oppaamme Maria kertoi työn olevan valmis vuonna 2016.

Retkeläisiä taustanaan Kishin kirkot

Kirkkojen vieressä on upea Oshevnevin talo 1800-luvulta, jossa on asunut 18 henkeä käsittävä perhekunta. Valtaisan talon katon alla on ollut kaikki maatilan toiminnot mm talli ja navetta. Ulkopuolen koristelu on runsasta ja silmää hivelevää. Talon sauna, jossa aikoinaan tehtiin joulutaikoja, on Äänisen aaltojen rannalla.

Matkan teeman mukaan tutustuimme Aunukseen ja Lotinanpeltoon, jossa mittailimme Syvärin leveyttä. On se leveä ja vuolas.

Juhlajumalanpalvelus luostarin kirkossa

Lähellä oleva Aleksanteri Syväriläisen 1400-luvun lopulla perustama Pyhän Kolminaisuuden luostari oli myös kohteenamme. Luostarin kaupassa oli pitkät jonot kassoille, kun vanhat naiset jättivät rukouslappujaan esirukoilijoille.

Kotimatkalla poikkesimme Salmin hautausmaalle. Keskellä venäläisten värikkäitä hautoja on Aunuksen retkeläisten muistokivi sekä laatat paikalle haudatuista suomalaisista.

Matkalle mukaan leluja lapselle sekä juotavaa ja syötävää aikuiselle.

Retkemme oli kaikkien mielestä erittäin antoisa. Suuri kiitos siitä ryhmän vetäjälle eversti Pentti Väänäselle. Hän antoi kattavat tiedot taistelujen paikoista ja vaiheista sekä ohitettujen kylien historiasta.

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja oppaamme Maria