Kilta toteutti perjantaina 28.11. eduskuntavierailun, jonka isäntänä toimi kansanedustaja Aleksi Jäntti. Vierailua kohtaan oli suuri kiinnostus, sillä Eduskunnan ilmoittama 50 hengen maksimimäärä täyttyi nopeasti. Osallistujia oli omasta killastamme 29, Lentovarikon Killasta 19 ja TamRU:n senioreista kaksi.

Tampereen katutyöt olivat lopettaa matkan heti alkuunsa, mutta kuljettajamme kiltaveli Henrik Marjamäen ammattitaidon ja palvelualttiin katutyömiehen ansiosta pääsimme ulos torilta.

Eduskunnassa ryhmämme jaettiin turvatarkastuksen jälkeen kahteen ryhmään, joista kumpikin teki 45 minuutin opastetun kiertokäynnin Eduskunnan tiloissa. Kiertokäynnin aluksi ryhmille esiteltiin valokuvien ja pienoismallien avulla Eduskunnan historiaa, minkä jälkeen tutustuttiin eri tiloihin ja nähtiin muun muassa kuuluisa Paternoster-hissi.

Kiertokäynnin jälkeen ohjelmassa oli Aleksi Jäntin puolen tunnin asiantunteva ja selkeä puheenvuoro eduskuntatyöstä ja Suomen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Leo Ukkonen luovutti Aleksi Jäntille ja eduskunta-avustaja Sebastian Lohjalle laitoksen historiakirjat kiitokseksi vierailusta.

Seuraavaksi ohjelmassa oli ryhmäkuvan otto, jota varten oli runsaasti sopivia portaikkoja tarjolla. Vierailun lopuksi seurasimme puoli tuntia täysistuntoa.

Teksti Leo Ukkonen, kuvat Sirkka Ojala ja Raimo Ojala

PVLOGLE:n killan järjestämät avec-teatterivierailut jatkuivat keskiviikkona 8.10. Tampereen Komediateatterin näytelmällä ”Yllätysvieras”, joka keräsi killasta 37 katsojaa. Steven Moffatin kirjoittama ja Panu Raipian ohjaama uutuuskomedia kuvaa hulvattomasti ihmisten loputonta kohteliaisuutta ja hyväntahtoisuutta.

Komedian alussa Peter (Aimo Räsänen) ja Debbie (Petra Ahola) ovat juhlistamassa 20-vuotiasta avioliittoaan risteilyllä. Laivalla he tapaavat puheliaan, Denverissä asuvan Elsan (Satu Silvo). Lontoossa asuva pariskunta antaa yhteystietonsa Elsalle, joka onkin kohta yllättäen matkalaukkunsa kanssa heidän kotiovellaan.

Vaikka pariskunta on risteilyn jälkeen löytänyt Internetistä karmivia tietoja Elsan lähipiirissä sattuneista yllättävistä kuolemista, heidän hyvä luontonsa estää häätämästä vierasta. Vanhempien pelätessä Elsaa perheen teinipoika (Tuomas Pirilä) ja teinityttö (Idalilja Raipia) ottavat avosylin vastaan yllätysvieraan, jolla onkin positiivinen vaikutus nuorten käytökseen.

Näytelmän loppupuolella pariskunnan asuntoon ilmestyy poliisi (Jere Riihinen), joka tutkii Elsan pitkäaikaisen tuttuvan äskettäin tapahtunutta yllättävää kuolemaa Lontoon kodissaan, jossa Elsa oli ollut vieraana ennen ilmaantumistaan Peterin ja Debbien luo. Meno kiihtyy ja tunteet nousevat pintaan ennen kuin tapahtumat saavat päätöksensä; ainakin osittain.

Näytelmä toimi pitkälti näppärän sanailun ja ristiriitaisten tunteiden varassa. Etenkin Satu Silvon ja Aimo Räsäsen kokonaisvaltainen heittäytyminen rooleihinsa piti mielenkiinnon hyvin yllä. Hyvin pärjäsivät muutkin näyttelijät. Yleisö viihtyi ja naurua piisasi.

Teksti Leo Ukkonen, kuva Pekka Aalto

Saimme harvinaisen mahdollisuuden tutustua Nammo Lapua Oy:n Sastamalan tehtaaseen aurinkoisena syyspäivänä 26.9.2025. Tehdas valmistaa heitinkranaattien kuoria ja alumiinisia pyrstöjä. Päätuote on 155 mm kranaatin kuoret.

Tehtaan pihamaalla on varastoituna suuri määrä järeitä terästankoja. Ne odottavat työstämistä 155 mm tykistökranaattien kuoriksi. Monivaiheinen prosessi alkaa neliskulmaisten tankojen katkaisulla. Nämä noin 50 kg painoiset aihiot kuumapuristetaan, lämpökäsitellään, koneistetaan, pintakäsitellään ja niiden laatu tarkistetaan.

Kuumapuristusvaihe

Valmiit kuoret pakataan kuljetusta ja asiakkaan räjähdetäyttöä varten. Muodonmuutos pitkästä rautapalkista valmiiseen tuotteeseen on mykistävä.

Tehtaan juuret ovat Santahaminassa. Vuonna 1954 Puolustusministerön tehtaalla valmistettiin hydraulisen traktorikaivurin prototyyppi.Tehdas paloi vuonna 1957, minkä jälkeen tuotanto siirrettiin Vammalaan. Täällä Puolustuslaitoksen Vammaskosken Tehdas jatkoi traktorikaivurien valmistusta. Tosin ensimmäinen 155 kr 88 kuori valmistui jo vuonna 1988; varmaankin kovin erilaisessa prosessissa kuin mitä nyt näimme.

PL Vammaskosken Tehdas ja Oy Tampella Ab:n puolustusvälineyksikkö yhdistettiin vuonna 1991 Vammas Oy:ksi. Yritys jatkoi kaivureiden valmistusta. Vuoden 2004 lopussa Patria Vammas Oy jakautuu kahteen yhtiöön ja Patria Weapons Systems keskittyi asejärjestelmien kehittämiseen, valmistamiseen ja tukeen.

Elokuussa 1998 Patria Industries Oyj, Celsius AB Ruotsista ja Raufoss ASA Norjasta allekirjoittivat sopimuksen ampumatarvike-liiketoimintojen yhdistämisestä yhteiseksi pohjoismaiseksi yritykseksi, Nammo-konserniksi. Suomessa Nammo-konserniin kuuluu Nammo Lapua Oy. Marraskuussa 2014 Patria myi Sastamalan tehtaan ammustuotannon Nammolle.

Tehtaan tuotanto lähti räjähdysmäiseen kasvuun Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Tänään Nammo Lapua Oy:lla on Suomessa tuotannollista toimintaa Lapualla, Laukaan Vihtavuoressa ja Sastamalassa. Jyväskylään valmistuvalla tehtaalla on tarkoitus aloittaa tuotanto vuoden 2026 aikana.

Joukkomme tehdaskierroksen jälkeen

Teksti Marja Salovaara, kuvat Nammo Lapua Oy:n arkisto

Perinteiset iltamat Siivikkalan majalla 22. elokuuta kokosi liki 30 kiltalaista paikalle. Ohjelma oli hyväksi koettu perinteinen. Killan puheenjohtaja Leksa Ukkosen napakan tervetuliaispuheen jälkeen ryhmityimme visailuun, joka tällä kertaa olikin aikas vaikea.

Monta viisasta päätä yhdessä ratkomassa tehtäviä.

Kun voittajatiimi oli palkittu siirryimme nauttimaan seisovan pöydän antimista. Ja sitten saunomaan ja uimaan. Saunapuhtaina siirryttiin illan viimeiseen osioon, karaoketansseihin.

Tansseja tahditti vaihteleva kokoonpano innokkaita solisteja.

Leksa on aina ensimmäisenä parketilla. Ja viimeisenä myös.

Siellä on aina niin mukavaa.

Ensi vuonna uudestaan!

Teksti Marja Salovaara, kuvat Pekka Aalto ja Marja Salovaara

Killan perinteinen kevätretki 15.5.2025 suuntasi tänä vuonna Askaisiin. Mukana oli liki 40 iloista kiltalaista. Pääkohteemme oli Louhisaaren kartano, johon tutustuimme kahden oppaan luotsaamana.

Louhisaaren historia juontaa juurensa 1400-luvulle jolloin Magnus Fleming ja Elin Kurki asettuivat alueelle. Flemingien suku hallitsi Louhisaarta vuoteen 1791. Nykyisen Louhisaaren rakennutti amiraali, kamarikollegion presidentti ja Suomen kenraalikuvernööri, vapaaherra Herman Klaunpoika Fleming (1619-1673). Meriupseerina hän mietti tarkoin kartanon paikan ja puolustettavuuden.

Puiston takaa siintävä meri on aikoinaan miltei huuhtonut linnan kivijalkaa.(tapetti1700-luvulta)

Isoviha kuritti linnaa pahoin. Venäläiset joukot veivät linnasta kaiken arvokkaan irtaimiston sekä kartanon marmoriportaat ja kuparikaton.

Osa ryhmää Pirunsalissa, joka on entisöity 1700-luvun asuun.
Tässä huoneessa kerrotaan Herman Flemingin vaimon kummittelevan.

Vuonna 1795 linnan osti salaneuvos, majuri ja kreivi Carl Erik Mannerheim. Seuraavat 108 vuotta kartano pysyi Mannerheimien sukukartanona.

Marsalkka Carl Gustaf syntyi 4.6.1967 tässä sinisessä kamarissa.
Linnan kaikki salit on koristeltu maalauksin sekä maalattuin kangastapetein.

Kotimatkalla poikkesimme Askaisten kirkkoon, jonka Herman Klaunpoika Fleming rakennutti 1650-luvulla kartanon kappelikirkoksi. Kirkon hautausmaalla on mm Mannerheim-suvun hautakappeli, johon marsalkka itse ei kuitenkaan päätynyt.

Kirkon vieressä on Ritaripuisto, jossa on jokaiselle 191 Mannerheim-ristin ritarille Kurun mustasta graniittista tehty muistokivi.

Helena isänsä, kenraalimajuri Aaro Pajarin muistokiven äärellä.

Ja tässä vielä kesäinen vinkki eli Louhiraaren juoman alkuperäinen ohje:
80 g kuivattuja mustaviinimarjalehtiä (nuoria)
1 kg kekosokeria
2 suurta sitruunaa
10 l vettä
½ rkl hiivaa

Aamulla:
Sitr keltainen kuori raastetaan sokeriin.
Lehdet, sokeri ja sitr.mehu laitetaan isoon kattilaan
Kiehuva vesi kaadetaan päälle
Illalla: hiiva laitetaan sekaan.

Seuraavana aamuna seos siivilöidään ja pullotetaan. Säilytetään jäissä. Valmista juoma on 8 vrk kuluttua. Maukasta kesää.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Kävään teatterielämys Kellariteatterissa 10.4.2025 oli pieni helmi, irlantilaisen Deirdre Kinahanin näytelmä Nämä onnemme päivät.

Osa ryhmästämme ehti tulla kuvaan ennen näytöksen alkua

Näytelmä sijoittuu dublinilaiseen hoitokotiin, mutta ihmiskohtalot ja tapahtumat voisivat yhtä hyvin tulla vastaan Tampereella. Dialogi on sattuvaa ja herkullista.

Kuvan arvostelut puhukoot lopun puolestaan.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Killan avec-vierailut Museokeskus Vapriikkiin jatkuivat 19.2. opastetulla tutustumisella Songlines, Australian seitsemän sisarta -näyttelyyn. Yhteistyössä Australian kansallismuseon kanssa valmistellun laajan ja moniulotteisen näyttelyn keskiössä on eri puolilla maailmaa tunnettu seitsemän sisaren tarina, joka on yksi Australian tunnetuimmista perimätiedon kertomuksista, songline-laululinjoista.

Australian aboriginaalien yhä jatkuvan uniajan laululinjatarinat ovat Australian mantereen
syntykertomuksia. Ne muodostavat tarinan muotoon piirretyn kartan maastosta ja kertovat,
kuinka esi-isät opettivat käyttämään kunkin alueen antimia ja antoivat yhteisölle käyttäytymissääntöjä. Yksi Australian tärkeimmistä laululinjoista on sisarten tarina, joka kerrotaan näyttelyn teosten ja esineiden välityksellä.

Australian seitsemän sisarta olivat uniajan esiäitejä, jotka olivat laskeutuneet taivaalta maan päälle. Tarinassa he kohtaavat ilkeän esi-isähahmon Wati Nyirun, noidan, joka haluaa yhden sisarista vaimokseen, vaikkeivat se voikaan avioitua lähisukulaisuuden takia. Noita jahtaa sisaria läpi Australian mantereen, kunnes naiset pelastuvat pakenemalla taivaalle, missä heistä muodostuu Seulasten tähtikuvio. Noita seuraa ehitä taivaalle, missä hänestä muodostuu Orionin tähtikuvio.

Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta maailman. Se esiintyy muun muassa Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa. Tarinan alkuperä lienee ihmisten alkukodissa Afrikan mantereella.

Seitsemän sisaren tarinan avulla oli rakennettu näyttely, jossa pystyi tutustumaan perinpohjaisesti aboriginaalien jopa 60 000 vuotta vanhaan kulttuuriin. Näyttelyn kokonaisuuden hahmottamista sekä teosten ja esineiden merkityksen ymmärtämistä helpotti suunnattomasti sujuvasanainen Laura-oppaamme, joka sai ryhmältämme paljon kiitoksia.

Teksti Leo Ukkonen, kuvat Pekka Aalto

PVLOGLE:n killan järjestämät avec-teatterivierailut jatkuivat perjantaina 25.10. Tampereen Komediateatterin näytelmällä ”Tampereenkiäliset uutiset ”, joka keräsi killasta 34 katsojaa.

Näytelmän päärooleissa olivat itseoikeutetusti paikallisradiossa 30 vuotta tampereenkiälisiä uutisia lukeneet Hönttä ja Toippari eli Ilkka A. Jokinen ja Harri Järvinen. Näytelmän alussa kaksikko joutui vakavan paikan eteen, kun Helsingistä saapunutta mediakonsultti Assi Tikkaa esittänyt Juulianna Mäkelä vaati uutisten pikaista uudistamista.

Räväkkää alkua seuranneisiin tapahtumiin olivat osallisina myös uutiskaksikon kaveri Räikköne esittäjänään Heikki Hela ja erityisesti Räikkösen äite Anneli esittäjänään Aku Sajakorpi. Vauhdikkaiden käänteiden ja yleisön vaatimusten jälkeen uutisten uudistusvaatimukset hylättiin ja ohjelma jatkui perinteisessä muodossaan. Assi Tikankin mieli muuttuu niin, että hän muutti Tampereelle.

Näytelmä perustui tampereenkiälisten uutisten lisäksi näppärälle sanailulle ja reippaille lauluesityksille, joissa Tampere oli hyvin esillä. Huumori ja laulut eivät varmasti olleet mitään korkeakulttuuria, mutta naurunpuuskista päätellen hyvin yleisöön uppoavia. Huomasin ilokseni, että 24 vuotta Tampereella asuneena ja paikallista murretta aktiivisesti opiskelleena pysyin hyvin menossa mukana ja nauru oli herkässä.

Vaihdikkaat loppukumarrukset

Teksti Leo Ukkonen, kuvat Marja Salovaara

Saamme kiittää japanilaisia siitä että ryhmä kiltalaisia lähti 31.8.2024 seilaamaan Kappatorin rannasta 8 kilometriä etelään Kuivasaareen. Saarella on Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ylläpitämä kokoelma vanhoja historiallisia tykkejä.

Merelliset maisemat auringonpaisteessa näyttivät maakravun silmiin ihastuttavilta.

Muutama sana historiasta. Kun Japani tuhosi Venäjän laivaston Tsushiman taistelussa vuonna 1905 oli Venäjä ja pääkaupunki Pietari suojaton mereltä käsin. Uuden laivaston rakentaminne siinä maailmantilanteessa olisi kestänyt liian kauan joten tsaari päätti sen sijaan linnoittaa Suomen etelärannikon. Yksi linnoitusaarista oli Kuivasaari. Patteri oli valmis vuonna 1915. Venäläiset eivät paetessaan vuonna 1918 ehtineet tuhota linnoituksia joten saarelle jäi mm. Obuhovin terästehtaalla valmistettuja 12 tuuman tykkejä.

Vuonna 1935 kaksi Obyhovia sijoitettiin järeään kaksoistykkitorniin. Se on yksi maailman harvoista säilyneistä 305 mm:n kaksoistykkitorneista. Tornissa on viisi kerrosta eli korkeutta on 19 metriä.

Pääsimme myös tykkitorniin sisään.

Kuivasaaren tykkitorni aseineen oli niin pelottava vastus viholliselle että vuonna 1944 tykit piti purkaa ja siirtää Hämeenlinnan varikolle. Vasta vuonna1960 ne palautettiin paikoilleen. Ampumavalmiudessa tykit olivat vuoteen 1973.

Näkymä tykkitornin katolta

Linnakkeella ei ole pysyvää miehitystä, mutta se on edelleenkin Puolustusvoimien käytössä. Vuodesta 2000 lähtien saari on ollut turistien ihailema historiakohde.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Mitenkäs muuten voisi olla kuin että suvisen lämmin ilma siivitti iltamia tänäkin vuonna.
Ja ohjelmakin oli tuttu ja hyväksi havaittu.

Puheenjohtajamme Leo Ukkonen toivotti joukon tervetulleeksi ja esitteli samalla laitoksen uunituoreen historiikin, jossa on sivu myös killastamme.

Sitten alkoi ”Sitä sun tätä” mikä tänä vuonna oli kiivaat olympialaiset. Ryhmät jakautuivat neljälle Hellun ja Pipsan ideoimalle rastille:
1. käpyjen heitto ruotsalaiseen maitohinkkiin (kamalan vaikeaa)
2. saappaan heitto (kaaria oli monenlaisia)
3. sauvakävely (triatlonisti Leo tietenkin ylivoimainen)
4. tietovisa

Olympialaisten voittaja oli Aallon Pekka ja hyvänä kakkosena maaliin tuli Marja.
Kisailun päälle maistuikin sitten ruoka ja sauna.

Illan kruunasi karaoketanssit. Laulusta vastasi erivahvuinen naiskööri ja Pekka jaksoi ihailtavasti hakea toivottuja lauluja.

Suurkiitokset kaikille järjestäjille ja toimitsijoille.

Teksti ja kännykkäkuvat Marja Salovaara