Meitä kiltalaisia oli 22 hengen porukka,joka katsoi 15.1.2018 kolmannen version Väinö Linnan romaanin ”Tuntematon sotilas” pohjalta tehdyn kolmituntisen elokuvan.

Etukäteen mietin, että elokuva tuntuu varmaan kamalan pitkältä. Mutta niin ei käynyt. Nuo kolme tuntia menivät nopeasti, joskaan eivät koko aikaa ihailua ja ihmetystä tuntien.

Alla muutama vertaileva kommentti kiltalaisilta:

– Elokuva oli koskettava ja katsomisen arvoinen. Taistelukohtaukset efekteineen olivat erittäin vaikuttavia. Oli myös hienoa, että elokuvaan oli liitetty kohtauksia kotirintamalta. (mies)

– Välillä minusta tuntui siltä kuin kiviä ja multaa olisi lentänyt niskaani ja silmiini. Sodan kaameus iski joka soluni ytimeen. Usein jouduin sulkemaan silmäni.(nainen)

– Oli tosi hyvä. Elokuva oli saatu nykyajan formaattiin hyvillä näyttelijöillä kuitenkin säilyttäen Linnan alkuperäisen ajatuksen sodan kauhuista. Kolme tuntia meni nopeasti. (mies)

– Oli melkein yhtä hyvä kuin alkuperäinen Edvin Laineen versio. (mies)

– Vertasin koko esityksen ajan automaattisesti tätä uutta versiota Edvin Laineen ohjaukseen ja roolihahmoihin. Laineen versio voitti aina. Uusi versio ei mielestäni tuo mitään oleellista lisää Tuntemattomaan mutta turhaa kikkailua kyllä. (nainen)

– Elokuva oli koskettava ja katsomisen arvoinen. Taistelukohtaukset efekteineen olivat erittäin vaikuttavia. Oli myös hienoa, että elokuvaan oli liitetty kohtauksia kotirintamalta. (mies)

– Roolisuoritukset ja näyttelijöiden habitus ei missään kohtaa yltänyt Laineen näyttelijöiden tasolle. Erityisesti minua harmitti lottien arvokkaan ja ankaran työn halveksunta. Tiedän kyllä että Väinö Linna tahtoi näin tehdä. Syy lienee henkilökohtainen ja motiivi arveluttava. (nainen)

Teksti Marja Salovaara