Aaro Olavi Pajari syntyi 17.7.1897 Asikkalassa. Ylioppilas Pajari aloitti opiskelunsa Hensingin yliopiston historialllis-kielitieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1916. Syksyllä hän liittyi Lahden suojeluskuntaan ja lähti tammikuussa 1917 Vöyrin sotakouluun.

Vöyrissä koulutus muuttui saman tien tositoimiin. Saavuttuaan paikalle hän lähti puhdistamaan Pohjanmaata venäläisistä. Heinolan valtauksessa Pajari haavoittui vakavasti. Hänet jätettiin kuolleeksi luultuna hankeen, mistä hänet pelasti lapsuudenystävä. Tähän haavoittumiseen päättyi kersantti Pajarin ensimmäinen viidestä sodasta.

Pajarin sotakoulutus alkoi Viipurin ensimmäisellä upseerikurssilla. Täälläkin hänen omapäinen luonteensa tuli esiin. Vuonna 1919 upseerikokelas Pajari karkasi ilman esimiehensä lupaa Aunuksen sotaan.

Vuonna 1933 Tampereen kaupungin sosialistinen johto nosti Hämeenkadulle punaiset liput juhlistamaan sosialidemokraattien puoluekokousta. Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkö everstiluutnantti Pajari päätti poistaa liput ”tilanteen rauhoittamiseksi”. Hän johti itse upseerijoukkoaan. Siitä seurasi 20 päivän kotiaresti ja maanlaajuinen kuuluisuus. Sosialistit antoivat lippujupakan anteeksi vasta talvisodassa.

Syksyllä 1939 Pajarista tuli jalkaväkirykmentti 16:n komentaja. Hänen johtamansa Tolvajärven taistelu 12. joulukuuta oli ensimmäinen suomalainen hyökkäysvoitto talvisodassa. Pajari ylennettiin everstiksi.

Eversti Pajari oli jatkosodan alkaessa 18. divisioonan komentaja. Hänen joukkonsa ”juoksivat läpi Kannaksen” kuukaudessa. Pajari sai ensimmäisen Mannerheim-ristinsä syyskuussa ja hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Välirauha solmittiin syyskuun 19. päivä 1944. Pajarin divisioona siirrettiin Pohjois-Suomeen karkottamaan saksalaiset Suomesta. Näin alkoi kenraali Pajarin viides sota. joka päättyi jo lokakuun 21 päivä. Hänet pidätettiin valvontakomission käskystä, mutta vapautettiin pian syytöksistä. Sodan jälkeen kenraali Pajari toimi tykistön tarkastajana.

Pajari oli hyökkäyskenraali, joka rakasti esiintymistä. Asemasodan aikana hän mm. järjesti lätkämatseja ja oopperaesityksiä sekä rakennutti ratsastus- ja ampumaradan. Pajarin ja hänen miestensä välille muodostui poikkeuksellisen voimakas side. Jo sodan aikana miehet alkoivat kutsua itseään ”Pajarin pojiksi”

Pajari kärsi pitkään sydänvaivoista ja hän kuoli sydänkohtaukseen työmatkalla Pohjanmaalla vuonna 1949 . Hänen kunniamerkkinsä siirtyivät Kari Pajarille ja sitten tämän ex-vaimolle Outi Kousalle. Vuonna 1996 Kousa salakuljetti kunniamerkit Britaniaan ja laittoi myyntiin Sothebyn huutokauppaan.

Aaro Pajarin perilliset ryhtyivät toimiin huutokaupan estämiseksi ja saivatkin mitalit palautettua Suomeen. Seurasi kymmenen vuoden oikeudenkäynti, jonka jälkeen Pajarin tyttäret lahjoittivat perintöosuutensa valtiolle. Tämän jälkeen Outi Kuosan omistusoikeus mitaleihin purettiin ja kunniamerkit annettiin Kansallismuseoon.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

.