Mitenkäs muuten voisi olla kuin että suvisen lämmin ilma siivitti iltamia tänäkin vuonna.
Ja ohjelmakin oli tuttu ja hyväksi havaittu.

Puheenjohtajamme Leo Ukkonen toivotti joukon tervetulleeksi ja esitteli samalla laitoksen uunituoreen historiikin, jossa on sivu myös killastamme.

Sitten alkoi ”Sitä sun tätä” mikä tänä vuonna oli kiivaat olympialaiset. Ryhmät jakautuivat neljälle Hellun ja Pipsan ideoimalle rastille:
1. käpyjen heitto ruotsalaiseen maitohinkkiin (kamalan vaikeaa)
2. saappaan heitto (kaaria oli monenlaisia)
3. sauvakävely (triatlonisti Leo tietenkin ylivoimainen)
4. tietovisa

Olympialaisten voittaja oli Aallon Pekka ja hyvänä kakkosena maaliin tuli Marja.
Kisailun päälle maistuikin sitten ruoka ja sauna.

Illan kruunasi karaoketanssit. Laulusta vastasi erivahvuinen naiskööri ja Pekka jaksoi ihailtavasti hakea toivottuja lauluja.

Suurkiitokset kaikille järjestäjille ja toimitsijoille.

Teksti ja kännykkäkuvat Marja Salovaara

Perinteisen kesäisen aurinkoinen sää suosi jälleen killan kevätretkeä. Tänä vuonna suuntasimme Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon ja Mustion linnaan.

Hattulassa oppaamme Vilppu Vuori tuntui tietävän kaiken 1400-luvun lopulla rakennetusta Pyhän Ristin kirkosta. Ihmekö tuo kun hän on tarkistanut Anneli Kannon kirjoittaman Rottien pyhimys -romaanin asiatiedot. Lisäksi hän on keskiaikaisten soittopelien sekä rakentaja että taitaja ja antoi meille pienen konsertin esittelyn lopuksi.

Hattulan vanhan kirkon 1510-luvulla maalattuja kalkkimaalauksia on meille asti säilynyt 193 kappaletta. Ne ovat edelleen yllättävän eloisia ja värikkäitä. Maalauksia ei muuten peitetty valkoisella kalkkimaalilla uskonpuhdistuksen alkuhuumassa vaan ne peitettiin vasta 1820-luvulla. Jo vuonna 1886 seurakunta kuitenkin tajusi maalausten arvon ja peitemaali poistettiin.

Kirkossa on myös keskiaikaisia puuveistoksia kuten Vilpun takana oleva Neitsyt Maria ja lapsi 1350-luvulta. Saarnatuoli on ns uudempi ja vuodelta 1703.

Hattulasta jatkoimme Raaseporiin Mustion linnaan. Mustion historia alkaa vuodesta 1351 jolloin rälssimies Erland sai sieltä rälssitilan. Sittemmin kartano kulki voutien, sotamarsalkkojen ja eri aatelissukujen kautta Linderin suvulle vuonna 1766.

Nykyisen linnan rakennutti Magnus Linder II vuosina 1783-1792 ja se on Suomen suurin ei-kirkollinen puurakennus.

Hjalmar Linder joutui myymään kartanon vuonna 1918 mutta se palautui suvulle vuonna 1985 jolloin Magnus Linder osti sen. Hän käynnisti mittavat remontit ja kunnostustyöt ja avasi kartanon yleisölle. Nyt alueella on museo, ravintola ja hotelli. Kartano on säätiöity ja on suvun omistuksessa.

Mustion oppaamme Jouko Kiviranta luotsasi meitä läpi kartanon kauniiden salien ja kertoi eloisasti Linder-suvun vaiheista.

Koko ryhmä Kuninkaansalissa.

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Marja Salovaara ja Jouko Kiviranta

Merkittävä joukko meitä kiltalaisia kokoontui 19.4.2024 Millog Oy:n Kalkun yksikön portin eteen. Ilma oli talvisen hyinen mutta vastaanotto kesäisen lämmin. Kahvitarjoilun jälkeen Millog Oy:n toimitusjohtaja Rami Harmaala esitteli yrityksen ja sen toiminnot.

Millog Oy eri yksiköineen ja sisaryhtiöineen turvaa maamme toimintavarmuutta niin maalla, merellä kuin digitaalisessa maailmassa. Toiminnan laajuus hämmästytti suuresti ainakin kirjoittajan. Esittelyn jälkeen kiersimme hieman Kalkun toimipisteen eri osastoja. Ikinä eläessäni en ole nähnyt niin siistejä ja selkeitä tuotantotiloja.

Ymmärrettävästi yrityksen toiminta on siinä määrin salaista että kuvia vierailun aikana ei saanut ottaa. Osallistujien mieliin toiminta kuitenkin jäi selkeinä ja vakuuttavina kuvina.

Teksti Marja Salovaara

Kokoonnuimme 20.2.2024 toistamiseen tutustumaan Tampereen Vakoilumuseoon. Maineikkaan museon syntyhistoria on monivaiheinen. Kun Tampereen Ilmatorjuntapatteristo muutti Ouluun jäi Vatialaan tyhjiä rakennuksia. Kolmen miehen ideariihi Teppo Turjan johdolla alkoi ideoida näihin rakennuksiin jonkinlaista käyttöä. Ilmatiedustelun kautta ajatukset johtivat vakoiluun ja sitten vakoilumuseoon. Siitä alkoi esineiden haaliminen.

Vakoilumuseo perustettiin vuonna 1998 Tullintorille. Sieltä tultiin parin mutkan jälkeen nykyiseen paikkaan Finlaysonin alakertaan. Museo on alansa ensimmäinen julkisesti avoinna oleva, kansainvälistä vakoilua käsittelevä erikoismuseo maailmassa, joten uusintakäynti sinne ei ollut aiheeton.

Oppaamme Mikko Mäki kertoi tunnin kestävän kierroksen aikana hyvin asinantuntevasti ja eloisasti vakoilun maailmasta vuosituhansien ajalta. Aineistoa museossa on niin runsaasti että toinen tunti kuluu vinhaan myös omin päin tutustumiseen.

Esineistön lisäksi museossa esitellään kymmenittäin huippuagentteja kuten Mata Harin (Margaretha Zelle 1876-1918) ja James Bondin esikuvan Sidney Reillyn (Salomon Rosenblum 1874-1942?) tarinat. Niitä ihan huippuja ei seinillä tietenkään ole. Ai miksikäs ei? No emme tiedä heistä mitään.

Museo sai lahjoituksen viitisen vuotta sitten. Salaperäinen mies toi paikalle oheisen venäjänkielisen Tampereen kartan. Kartan takana on tietoja 1930-luvulta vuoteen 1971. kuten tehtaiden paikat ja siltojen kantamat.

Museossa on myös mahdollisuus suorittaa agenttitesti, jossa testataan vakoilun vaatimia ominaisuuksia kahdeksan tehtävän avulla. Jokainen testin suorittanut saa diplomin ja suosituksen kykyjensä mukaiseen tiedusteluorganisaatioon. Ryhmästämme kaksi uskaltautui testiin ja kumpikin ylsi toiseksi korkeimpaan tasoon. Hyvä me.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Mikko Mäki ja Marja Salovaara

PVLOGLE:n killan järjestämät suositut avec-teatterivierailut saivat jatkoa, kun torstaina 9.11. oli vuorossa Tampereen Komediateatterin näytelmä ”Pokka pitää”, johon varatut 30 lippua tekivät ennätysajassa kauppansa.

Roy Clarken kirjoittama komedia perustuu hänen huippusuosittuun tv-sarjaansa, jonka jaksoja on nähty lähes kaikkialla maailmassa. Komediateatterin näytelmän oli ohjannut Imatran teatterin johtaja Timo Rissanen. Hyacinthin roolissa esiintyi Kumman kaa -televisiosarjan tähti Minna Koskela.

Näytelmän alussa Hyacinth sai selville, että hänen naapurinsa Emmet on alkanut vetää näytelmäkerhoa, jonka tulevassa näytelmässä olisi yksi rooli vapaana. Tähän rooliin Hyacinth tuppautuu. Kuten arvata saattaa, näytelmän ensimmäinen harjoitus on yhtä kaaosta, ja Hyacinth ajautuu aina vain nolompiin tilanteisiin koettaen pitää julkisivun kunnossa viimeiseen saakka.

Näytelmässä oli yllin kyllin vauhtia ja kiusallisia tilanteita ja näyttelijät laittoivat itsensä kunnolla likoon. Katsomiskokemusta hieman latisti mieleen tulvineet muistikuvat tv-sarjasta ja sen hahmoista. Kaksituntinen oli kuitenkin odotetun rentouttava. Ennen näytelmän alkua ja väliajalla oli myös rattoisaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa.

Teksti Leo Ukkonen, kuva Pekka Aalto

Aamuvirkku ryhmämme lensi 21.9.2023 anivarhain Pirkkalasta Riikaan. Kentällä oli vastassa loistava oppaamme Marja Lazdane ja ylellisen iso linja-auto. Kiertelimme ensin Riikan keskustaa kunnes ensimmäinen kahvila aukesi. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Rundalenin palatsia.

Tsaaritar Anna lahjoitti Rundalenin palatsialueen Kuurinmaan herttua Bironille, joka oli palvellut tsaaritarta vaivojaan säästämättä. Linnan rakennustyöt aloitettin vuonna 1736 arkkitehti Rastrellin johdolla. Neuvostomiehityksen aikana palatsin interiööri tuhoutui pahasti mutta on nyt entisöity miltei entiseen loistoonsa.

Salien maalaukset, taide-esineet ja stukkokoristeet ovat häikäiseviä. Lisäksi linnaa ympäröi 10 hehtaarin barokkipuutarha.

Seuraavana aamuna oppaamme esitteli meille Riikan vanhan kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja kertoi niiden historiaa. Alue on täynnä taloja 1300-luvulta aina 1900-luvun alun jugend-kaunottariin. Tämän kierroksen jälkeen oli helppo itsekin suunnistaa kohteesta toiseen.

Kuvassa ryhmämme kuulun Mustapään kiltatalon edustalla.

Riika tarjoaa runsaasti eri museoita, jotka kaikki ovat pienen kävelymatkan päässä keskustasta. Oopperassa on tiheään tasokkaita baletti- tai oopperaesityksiä, Tuomiokirkossa on konsertteja, jäähallissa jääkiekko-otteluita…tekemistä ja kokemista riitti hyvin matkamme neljälle päivälle.

Matkaan tyytyväinen ryhmä aloitti kotimatkan mukavasti oman bussin kyydissä Riikan kentälle. Lentoaika oli reilu tunti ja kotia Pirkkalasta pääsi hetkessä.

Taksti Marja Salovaara, kuvat Raimo Hannukainen ja Marja Salovaara

Ilta sujui tänäkin vuonna hyväksi todetun ohjelman mukaan. Oli puheenjohtaja Leo Ukkosen tervehdys, Hellun ja Pipsan ideoima visailu mainoskatkoineen, ruokailu, sauna, palkintojen jako sekä musiikkia. Ja tietenkin meitä aina hallinyt kesäisen lämmin ilta.

Oli riemukasta tavata tuttuja

Mitähän siellä oikein mainostetaan

Tiskijukka Pekka piti huolta sekä musiikista että tanssittamisesta

Ja jalka nousi iloisesti

Kaikki kiva loppuu aivan liian pian. Mutta nähdään ensi vuonna uudelleen.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Pekka Aalto ja Marja Salovaara

Kolmen tunnin bussimatkan jälkeen eteen avautuva Fiskarsin vehreä jokilaakso huokui historiaa ja leppoisaa tunnelmaa. Ilmankos kylä on yksi kohde Suomen kansallismaisemien joukossa.

Aloitimme tutustumisen Firkarsin ruukkikylään nauttimalla todella maittavan lounaan Fiskars Wärdshusissa. Vanhan kievarin tarjonnasta ei puuttunut makuja eikä hyviä juomia.

Wärssystä meidät haki oppaamme Tuula Kleiman tunnin kestäneelle kierrokselle. Tuula täytti bussin pullolleen tietoa vanhasta ja nykyisestä Fiskarsista.

Fiskarsin teollinen historia alkoi vuonna 1649. Silloin hollantilainen, Turkuun tullut kauppias Peter Thorwöste perusti paikalle kankivasarapajan ja masuunin. Rautamalmi paikalle rahdattiin Tukholman saaristosta. Tämä työläs prosessi kannatti, sillä valtio osti loputtomasti rautajööttejä aseiden valmistukseen ja linnoitustöihin. Peterin leskestä Elinistä tuli muuten vuonna 1659 Suomen ensimmäinen naisyritysjohtaja.

Fiskarsin kukoistuskausi alkoi vuonna 1822, jolloin turkulainen apteekkari Johan Julin osti ruukin. Hän mm. rakensi työläisille asuntoja ja työmaaruokalan, pestasi lääkärin, perusti koulun, osti Englannista Ayrshire-lehmiä ja perusti meijerin. Julinin upeassa kartanossa tehtiin myös itsenäisen Suomen historiaa; joulukuussa 1862 juhlittiin Johanin tyttären Helene von Julinin ja vapaaherra Carl Mannerheimin häitä.

Tornikellorakennus on toiminut aiemmin kouluna. Kello on käynyt jo yli 170 vuotta.

Kuvassa mylly, jonka tiilet on tehty raudan rikastusprosessissa syntyvästä kuona-aineesta.

Nykyään Fiskars on yksi vanhimmista länsimaisista yrityksistä ja johtava maailmanlaajuinen lifestyle-brändi, jonka puutarhanhoito-, ruoanlaitto- ja askartelutuotteita
myydään yli 60 maassa. Itse kylässä toimii tänä päivänä käsityöläisyhteisö, jossa on yli 140 jäsentä. Heidän tuotteitaan on myynnissä kylän lukuisissa myymälöissä.

Tyytyväinen ryhmä Fiskarsin joen partaalla.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Pekka Aalto, Jaana Ruusila ja Marja Salovaara

Monen kiltalaisen pitkäaikainen toive toteutui, kun pääsimme 19.4. iltapäivällä tutustumaan Aitovuoressa sijaitsevaan PVLOGL:n Järjestelmäkeskukseen, jossa saimme asiantuntevan katsauksen Puolustusvoimien, Logistiikkalaitoksen ja sen esikunnan sekä Järjestelmäkeskuksen ajankohtaisista asioista.

21 osallistujan vierailua isännöi 1.3. esikuntapäällikkönä aloittanut eversti Jari Riihimäki. Tulokahvien jälkeen Jari Riihimäki kertoi auditoriossa Puolustusvoimien viime vuosien tärkeimmistä materiaalihankkeista sekä organisaatioiden ja toimintojen muutoksista. Esitys jatkui Logistiikkalaitoksen ja sen esikunnan uudistusten käsittelyllä. Esimerkiksi esikunnan organisaatio muutettiin vuoden alussa samansuuntaiseksi Pääesikunnan ja puolustushaarojen esikuntien sekä kansainvälisten toimijoiden kanssa. Jari Riihimäki selvitti myös Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia Puolustusvoimien toimintaan ja henkilöstörakenteeseen.

Vierailun auditorio-osuus päättyi Järjestelmäkeskuksen johtajan eversti Jari Virolaisen esitykseen keskuksen ajankohtaisista asioista, muun muassa Ukrainan tukipakettien toimituksista ja isoista järjestelmähankkeista. Keskuksen työmäärää ovat viime ja tänä vuonna lisänneet Puolustusvoimien saaman lisärahoituksen mahdollistamat materiaalihankinnat, joita varten keskus sai palkkausoikeuden suurelle joukolle määräaikaista henkilöstöä.

Vierailun päätteeksi tutustuttiin vielä työtiloihin Järjestelmäkeskuksen huoltopäällikön majuri Timo Hesson johdolla. Peruskorjatuissa tiloissa on kiinnitetty erityistä huomiota puhtaaseen sisäilmaan, mikä oli kierroksen aikana hyvin havaittavissa. Pääosalla työntekijöistä ei ole nimettyä työpistettä, vaan työpiste valitaan avokonttorien kulloinkin vapaana olevista työpisteistä. Erityistä keskittymistä vaativia työtehtäviä varten on lisäksi hiljaisia työpisteitä. Uusitut pukuhuone- ja suihkutilat sekä kuntosali täydentävät toimivan kokonaisuuden.

Vierailun jälkeisistä kommenteista päätellen kovasti odotettu vierailu vaikutti ylittäneen siihen kohdistuneet odotukset. Ryhmäkuvaan asettui tyytyväinen vierailijajoukko.

Teksti Leo Ukkonen, kuva Timo Hesso

Tämän vuoden Vapriikki-vierailussa 22.2.2023 tutustuimme Tampereeseen ennen ja nyt.

Aihe kiinnosti isoa joukkoa kiltalaisia.

Näyttely koostui isoista kuvatauluista, joissa vierekkäin on sama näkymä vuonna 2022 ja noin sata vuotta aiemmin. Infotaulut täydensivät kuvien antia. Mukana on keskustan lisäksi Tampereen lähiöitä.

Tammerkosken ylittävä silta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1556. Tältä Hämeensillan puinen palkkisilta näytti vuonna 1882. Nykyinen silta valmistui vuonna 1929 ja oli aikalaisten mielestä turhan leveä.

Amurin korttelit alkoivat rakentua vuodesta 1868. Vanhat puutalokorttelit väistyivät elementtitalojen tieltä 1970-luvulla. Nykyiset kaupungin päättäjät suunnittelevat tännekin lisärakentamista, koska Amurissa ”on turhaa tyhjää tilaa”.

Ihme tapahtui Pispalan kohdalla. Se säästyi tuholta asukkaidensa ansiosta. Vielä 1960-luvulla sinne suunniteltiin kloonattuja terassitaloja.

Kovin on Tampere muuttunut sadan vuoden aikana. Näyttelyn kuvia katsella itse kukin voi miettiä, onko muutos aina ollut parempaan suuntaan.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Tuomas Raikamo ja Marja Salovaara