Kolme vuotta tätä on suunniteltu ja odotettu. Vihdoin bussi starttasi Haminaan lauantai aamuna 16.7. Matka tehtiin yhdessä Lentovarikon killan kanssa, joka oli myös matkan järjestäjä. Kiitokset siitä heille.

Marssishow-esityksen paikka on 1700-luvulla rakennetun Haminan linnoituksen Bastion. Katsomoa kattaa Euroopan suurin kesäajan telttakatos. Hetken se olikin tarpeen jotteivat esiintyjät ja yli 2000 katsojaa olisi kastuneet lyhyessä sadekuurossa.

Kansainvälinen Hamina Tattoo sotilasmusiikkifestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1990. Vuonna 1998 marssishown paikaksi tuli Bastion. Tattoo vakiintui joka toinen vuosi järjestettäväksi, viikon mittaiseksi sotilasmusiikkitapahtumaksi.

Esitys alkoi rakuunoiden ratsukoilla

Esiintyjiä oli viidestä eri maasta. Mukana olivat Alankoimaiden kuninkaalisten maavoimien edustussoittokunta, Saksan maavoimien vuoristojääkärisoittokunta, Skotlannin kuninkaallisen rykmentin säkkipilliorkesteri ja Trinidad ja Tobagon puolustusvoimien steelpan-orkesteri. Suomesta mukana oli Laivaston soittokunta Turusta, Rakuunasoittokunta Lappeenrannasta, sekä Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta Parolasta.

Eksoottisinta musiikkia tarjosi Trinidad ja Tobago

Varusmiessoittokunnan esitykset koostuivat huipputaitavasta soitosta ja suorastaan henkeä salpaavasta kivääriryhmän esityksestä.

<img src="
Tänä vuonna mukana oli myös nautittava ripaus klassisempaa musiikkia. Tässä esiintyy Angelika Klas ja Laivaston soittokunta.

Kahden tunnin vauhdikas ja värikäs marssishow huipentui kaikkien orkestereiden yhteisesitykseen.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara

Pieni mutta innokas joukko perehtyi 12.5.2022 Vapriikin näyttelyyn Apinat, kädellisten tarina. Ja opastus oli, kuten aina, erittäin osaava ja antoisa.

Näyttelyn on koonnut Skotlannin kansallismuseo eläintarhoissa eläneistä ja kuolleista apinoista. Se esittelee yli 60 sukulaistamme niiden omassa elinympäristössä. Tilaan on luotu valaistuksen, maisemien ja äänitehosteiden avulla aito viidakon tuntu. Saimme myös tietoa apinoiden evoluutiosta viimeisen 60 miljoonan vuoden aikana sekä niiden nykyisestä suojelusta.

Me ihmiset olemme yksi laji noin 500:sta nykyisin elävästä kädellislajista. Geeniperimämme on miltei sama. Ketähän tuttua tämä muistuttaa?

Valkoposkikibboni kiitää yli 50 km tuntivaudilla puiden latvustoissa joten siinä lajissa apinat päihittävät meidät.

Jos mandrilli-uroksen kulmahampaat ovat alle 3 cm mittaiset, sillä ei ole mitään mahkuja kosiomarkkinoilla.

Rakkautta on kaksi apinaa sukimassa toisiaan sanoo rakkausfilosofi Pärttuli Rinne. Ja eiköhän häntien kiertäminen ole sama asia. Kuvassa yksiavioinen punavatsatiti-pari.

Siinäpä meille elämän oppia.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Marja Salovaara ja Sallamari Angeria

Killan järjestämä teatteriesitys Levätkää rauhassa, komisario Palmu 23.11.2021 Tampereen Komediateatterissa kokosi yhteen yli kolmekymmentä kiltalaista. Maskein koristautunut yleisö seurasi innokkaana miten näytelmän juoni johdatti meidät murhaajan jäljille. Harhapolkuja oli tietenkin runsaasti.

Näytelmän lopussa itse komisario Palmu pyysi meitä olemaan paljastamatta tutuillemme näytelmän juonta, joten en tässä kerro illasta tämän enempää. Käykääpä itse katsomassa.

Teksti Marja Salovaara, kuva Pekka Aalto

Pitkän pakollisen Corona-tauon jälkeen kiltalaiset pääsivät lopultakin 2.11.2021 kokoontumaan Vapriikin upeaan näyttelyyn Ritarit. Esineistö oli koottu ympäri Eurooppaa ja oppaamme Anni Huhtala antoi meille kattavan kuvan ritarikaudesta meillä ja muualla.

Ritarilaitoksen katsotaan saaneen alkunsa 700-luvulla Ranskassa. Suomeen ritarit saapuivat arviolta 1200-luvulla. Ritarin arvo annettiin taistelussa kunnostautuneelle ratsusotilaalle joka oli yleensä ylhäisaatelia; muilla ei ollut varaa kouluttaa ja varustaa sekä itsensä että ratsunsa.

Jos aatelisnuorukainen ei ollut esikoinen, hänellä oli kaksi mahdollisuutta, joko hän opiskeli papiksi tai kouluttautui ritariksi. Ritarikoulutukseen mentiin alle kymmenvuotiaana ja koulutus kesti noin kymmenen vuotta. Se alkoi hovissa tai toisessa kartanossa vanhemman ritarin aseenkantajana ja päättyi ritariksi lyöntiin, jolloin uusi ritari sai kannuksensa ja miekkansa.

Turnajaiset kehitettiin Ranskassa 1100-luvulla. Ne olivat tärkeä osa ritarien sotilaskoulutusta. Ritarilaitoksesta muodostui vuosisatojen saatossa pelottava raskas ratsuväki, joka oli voittamaton siihen asti kunnes tuliaseet tulivat taistelukentille 1500-luvulla.

Aseen käsittelyn ja ratsastustaidon lisäksi ritareille opetettiin seuratapoja, paistin oikeaoppista leikkaamista, tansseja ja runoutta, joissa ritarit pelastivat siveitä ja kainoja neitoja hirmuisista vaaroista. Toki päätehtävä oli kuninkaan, oman uskon ja oman suvun puolustaja.

Ritarihaarniskoita oli erilaisia. Haarniskassa oli 12-15 eri osaa ja se painoi noin 25 kg. Sotisopien lisäksi oli paraati- ja turnajaishaarniskoita (kuvassa), joissa pääsuojus oli erittäin vankka. Siitä huolimatta turnajaisissa sattui usein jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia.

Tässä vauhdikas englantilainen katalogi-kuva Juhana-Herttualle tilatusta haarniskasta. Vähitellen haarniskat jäivät käyttöön vain paraatiasuina sekä ylhäisön edustusasuina. Ne muistuttivat suvun loistavasta sotaisasta historiasta.

Suomesta historia tuntee parikymmentä ritaria ja nykypäiviin on säilynyt kymmenisen haarniskaa.

Yksi säilyniestä haarniskoista on tämä Olavinlinnan isännän Abraham Pistolekorsin karu, tositoimiin tehty suojavarustus 1600-luvun alkupuolelta.

Näyttelyyn tutustuminen oli innostava avaus Killan uudelleen virinneeseen toimintaan. Nähdään pian uudelleen.

Teksti Marja Salovara, kuvat Marja Salovaara ja Anna Huhtala

Koronaepidemia rajoittaa killan toimintaa tänäkin vuonna ainakin kevään ja alkukesän.

Killan hallitus valmistelee kuitenkin seuraavia tapahtumia:
 - koronaturvallisia iltamia Siivikkalan majalle elokuun lopulle.Tarvittaessa jätetään
 tanssi pois ja toimitaan ulkotiloissa.
- viime vuonna kahteen kertaan siirretty avec-matka maailmaperintökohde Verlaan
 pyritään toteuttamaan syyskuussa
 - museokeskus Vapriikista on varattu opastettu kierros Ritarit-näyttelyyn
 to 28.10. klo 16 alkaen
- pikkujoulut

Toivotaan, että voimme toteuttaa kaikki nämä tapahtumat.

Tapaamisiin
Hallitus

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS JA KATSAUS

Killan toimintasuunnitelmassa vuodelle 2020 oli runsaasti tapahtumia, jotka on
maaliskuusta alkaen jouduttu perumaan tai siirtämään myöhempään ajankohtaan
koronaepidemian takia.
Killan hallitus valmistelee maaliskuussa pidettävälle vuosikokoukselle vuoden 2021
toimintasuunnitelman, jonka runkona ovat tänä vuonna pitämättä jääneet tapahtumat, mm.
avec-matka maailmanperintökohde Verlaan ja iltamat Siivikkalan majalla. Hamina Tattoo
-matka yhdessä Lentovarikon Killan kanssa tehdään koronaepidemian salliessa
tapahtuman järjestäjän ilmoittamana uutena ajankohtana 7.8.2021. Avec-matka
Budapestiin pyritään toteuttamaan vuonna 2022.
Toivotan kaikille jaksamista koronarajoitusten kanssa. Toivon, että annettuja ohjeita ja
suosituksia noudattamalla tilanne helpottuu niin, että killan toiminta vuonna 2021 palaa
lähelle aiempien vuosien tasoa.
Leo Ukkonen

Pirkanmaan lottaperinne ry:n puheenjohtaja Inkeri Haarla-Kettunen kertoi 26.2.2020 kuvin ja sanoin lottien toiminnasta. Paikalle Logistiikkalaitoksen esikuntaan oli kerääntynyt suuri joukko kiltalaisia ja reservinupseerien senioreita.

Lottajärjestö perustettiin 9.9.1920. Toiminnan tarkoitukseksi määriteltiin suojeluskuntien avustaminen aatteellisesti ja käytännöllisesti. Järjestö ei suinkaan syntynyt tyhjästä vaan sen pohjana oli naisten toiminta vapaussodan aikana. He muonittivat, varustivat ja lääkitsivät sotilaita sekä hoitivat viestitehtäviä.

Lottapuku hyväksyttiin vuonna 1922.

Jaostotyö oli Lotta Svärdin koulutustoiminnan ytimessä. Vielä 1920-luvulla koulutustoiminta oli pienimuotoista, mutta 1930-luvulla toiminta kehittyi. Koulutus laajeni muonituksesta ja lääkinnästä viestintään, ilmavalvontaan, kansliatyöhön, kaasusuojeluun, väestönsuojeluun, hevosten hoitoon ja tyttötyöhön.

Marraskuun 1944 alussa tapahtuneen suojeluskuntien lakkauttamisen jälkeen alkoi näyttää ilmeiseltä, että Lotta Svärdille kävisi samoin. Valtioneuvosto joutui lakkauttamaan Lotta Svärd r.y.:n alayhdistyksineen 23. marraskuuta 1944 ”fasistisena järjestönä”. Lakkautus koski kaikkiaan noin 240 000 lottaa ja pikkulottaa. Lottapukujen ja järjestötunnusten käyttö kiellettiin.

Syyskuun 1991 Finlandia-talossa vietettiin Lotta Svärd -järjestön perustamisen 70-vuotisjuhlaa, Tässä tilaisuudessa silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn esitti nyt jo legendaariseksi tulleen valtiovallan kiitoksen lotille. Se lopetti 50 vuoden hiljaisuuden.
Nykyisin lottaperinnetyö on vilkasta ja mm Tampereella toimii Pirkanmaan lottaperinneyhdistys.

Teksti Marja Salovaara Kuvat: Pekka Aalto ja nettikuvat

Iso ryhmä kiltalaisia tutustui Vapriikin Ostia-näyttelyyn 16.1.2020. Opastus oli kuten aina loistava ja antoi meille selvän kuvan Rooman valtakunnan parhaiten säilyneen kaupungin elämästä ajanlaskumme alussa.

Ryhmämme Ostian satamassa

Ostiassa asui enimmillään noin 50.000 asukasta. Se oli Rooman satama ja siten ennen muuta kauppiaitten, käsityöläisten ja orjien kaupunki. Asukkaat tulivat koko Välimeren alueen eri kaupungeista. Rooman ritarisäädyn jäsenet olivat ohut hallitseva yläluokka.

Ostian työläiset asuivat enimmäkseen tiiliissä kerrostaloissa. Nämä insulat olivat jopa viisi kerrosta korkeita. Asunto käsitti yhden paljaan huoneen. Keittiönä toimi katukeittiö ja saniteettitilat olivat julkisia käymälöitä ja kylpylöitä.

Menestyneet kauppiaat asuivat katutason taloissa, joissa oli hienoja sisäpihoja.

Kristinuskon vakiintuminen ei muuttanut Ostian asemaa muuten kuin että hallinnollinen puoli muutti Portokseen, Ostian sama-alueelle. Vasta Rooman valtion hajaannuttua vuonna 476 alkoi Ostian rappio. Kaupunki hylättiin 800-luvulla ja sen rakennusaineita siirrettiin Rooman palatsien rakennusaineiksi.

Kaupunki säilyi meille melko hyvin, koska se peittyi vähitellen maa-ainesten alle. Ostia löydettiin 1800-luvulla, mutta tieteelliset kaivaukset alkoivat vasta1960-luvulla.

On arvioitu että noin 2/3 Ostiaa on vielä maan alla. Tältä se ehkä aikoinaan näytti.

Teksti Marja Salovaara, kuvat Marja Salovaara ja Iita Kulmala

Kilta tarjosi jäsenilleen (avec) mahdollisuuden osallistua Linnan juhliin 20.11.2019 Tampereen Komediateatterissa. Killan juhlakutsu keräsi teatteriin 25 kiltalaista ja seuralaista katsomaan Tuomas Parkkisen ja Satu Rasilan kirjoittamaa komediaa tasavaltamme ykkösjuhlasta.

Näytelmässä käsiteltiin niin juhlien valmistelut kuin itse juhlat ja juhlien jatkot. Sattumuksia ja kohupukuja vuosikymmenten varrelta esiteltiin vauhdikkaasti Lennu-koiran juontamana. Näytelmän päärooleissa esiintyneet neljä näyttelijää vaihtoivat vaatteita kymmeniä kertoja illan aikana.

Paikka paikoin hyvän maun rajoja hiponut estoton näytelmä sai runsaslukuisen yleisön nauramaan lähes tauotta. Kiltaryhmämme oli ilmeisen tyytyväinen esitykseen, jonka seuraaminen ei vaatinut ylivoimaisia henkisiä ponnistuksia.

Pääroolien esittäjät vasemmalta oikealle: Jere Riihinen, Kaisa Hela, Tuukka Huttunen ja Saija-Reetta Kotirinta

Teksti Leo Ukkonen                            Kuva Pekka Aalto

Sankka joukko kiltalaisia kokoontui iltamiin Siivikkalan majalle 15.8.2019. Tapahtuma seurasi hyväksi havaittua ohjelmaa ja ilma suosi kuten aiempinakin vuosina.

Logistiikkalaitoksen esinkuntapäällikkö eversti Timo Saarinen kertoi laitoksen toiminnasta kiteyttäen sen tehtävän: ”Logistiikkalaitoksen tehtävänä on mahdollistaa joukkojen toiminta. Se tarkoittaa logistiikan tuen ja palvelujen järjestämistä sekä sotavarusteiden hankintaa ja niiden ylläpitoa”.

Laitoksen toiminta on entistä kansainvälisempää sen huoltaessa lukuisia monikansallisia harjoituksia. Hankintatoiminnan uudet haasteet liittyvät Ilmavoimien uusiin hävittäjiin sekä Merivoimien Laivue 2020 -hankintoihin. Näiden lisäksi tulevat vielä mittava koulutusuudistus sekä SAP-järjestelmän uusiminen. Unohtamatta monia perinteisiä tehtäviä.

Esitys antoi monelle aivan uutta tietoa, vaikkapa että Tampere on nykyisin Suomen toiseksi suurin varuskuntakaupunki.

Killan pj Leo Ukkonen vastaanottaa eversti Saarisen luovuttaman historiikin ”Tampere varuskuntakaupunkina 1914-2014”

Hellu ja Henkka Marjamäki olivat laatineet erittäin visaisen tietokilpailuradan. Osallitujien protesteista huolimatta mitään helpotusta ei saatu, kun piti tunnistaa kaiken maailman vempaimia tai miettiä mitä 4H on suomeksi. Voittajajoukkue oli laitoksen mukit ansainnut. Eikä tässä kaikki. Pipsa Koivunen pani meidät vielä muuntautumaan mm. karhuksi, teltaksi ja mäntypistiäiseksi.

Notkuvan seisovan pöydän ja kakkukahvien jälkeen odottivat rantasaunan tuimat löylyt ja Näsijärven raikkaat aallot. Tyttöjen saunoessa pojat virittelivät musiikkia ja ilta päättyi perinteisesti tanssin pyörteissä.

Teksti ja kuvat Marja Salovaara