Kaksi ja puoli vuotta tätä Verlan matkaa yritettiin tehdä ja lopultakin 7.9.2022 se onnistui. Verlan museoalue on yksi Suomen maailmanperintökohteista, eikä syyttä. Paikka on kaunis ja tehdas sekä sen ympäristö erittäin hyvin säilynyt ja hoidettu.

Verlan kosken rannalla on ollut asutusta ainakin 7000 vuotta.
Silloin esi-isämme piirsi ensimmäisen kahdeksasta hirvestä graniittikallioon vastapäätä nykyistä museoaluetta. Himmeat maalaukset havaittiin vasta vuonna 1974.

Oululainen Hugo Neuman perusti Verlan puuhiomo- ja pahvitehtaan vuonna 1872. Tehdas kuitenkin paloi jo kaksi vuotta myöhemmin ja Neuman palasi Ouluun. Uusi tehdas valmistui vuonna 1882, joka sekin paloi kymmenen vuotta toimittuaan.

Nykyinen tiilestä rakennettu tehdas valmistui vuonna 1895. Se toimi vuoteen 1964. Tehtaan tuotteeiden maine oli niin hyvä, että Bangladeshistä tuli tilaus vielä 25 vuotta sen sulkemisen jäkeen.

Verla oli aikoinaan vilkas kyläyhteisö. Siellä asui viitisen sataa henkeä, joita palveli mm. kirjasto ja kansakoulu. Kaksi sataa hehkulamppua syttyivät tehdassaleissa jo vuonna 1889 ja sinne asennettiin KONE-osakeyhtiön yksi ensimmäisistä hisseistä 1920-luvulla.

Tehtaan vaarallisin paikka oli tässä kuusitukkien kuorintakoneen ääressä.

Ja mitäpä Verlan pahvista sitten tehtiin? Ainakin kirjan kansia, tupakka-askeja ja koulujen opetustauluja.

Museona Verlan tehdas on toiminut vuodesta 1972. Jotka nyt ette päässeet retkelle mukaan, menkää ihmeessä ihastumaan omin päin.

Teksti Marja Salovaara
Kuvat Sirkka Ojala ja Marja Salovaara